Näyttelijät: Anna Matinlauri ja Pia Hentunen
Avainsana: Reilu milli
Yleinen tunnetila: Pelko (tiedostavuus siitä, että asiallisesta vakuutuksesta huolimatta esineen rikkominen olisi jossain määrin korvaamaton vahinko)
Ilmassa jatkuva kiire, kuin olisi koko ajan puoli askelta liian myöhässä
1. näytös
Näyttelykalusteiden potkiskelu pitkin lattiaa tehdyn suunnitelman pohjalta. Aina reilu milli vinossa/väärässä paikassa.
Lopulta tyytyväisyys lopputulokseen.
2. näytös
Collection Kakkosen esineiden kantaminen jalustoille. Askeleet jäykkiä ja hikiset kädet kyynärvarsia myöten esineiden ympärillä. Voimakas toive saada esine saman tien lopulliselle paikalleen.
Lyhyt järkytys siitä, että esineistä puuttuivat useat kietaisut ja kääröt, joille oltiin teetetty oma vitriininsä. Nopealla miettimistuokiolla uusi suunnitelma ja tyytyväisyys lopputulokseen.
Näytöksen b-osa
Suunnittelussa varaudutaan rikki menemiseen siten, että päätetään jättää yksi jalusta ja lasikuutio varalle. Hämmästys on suuri, kun huomataan, ettei niitä olekaan yhtään ylimääräistä. Laskuvirhe…? Yöllä ennen nukkumaan menoa täytyy miettiä, missä oikein mätti. Asia ei selviä.
3. näytös
Kylttien ripustus. Keskustelussa molemmat kehuskelevat matemaattisilla taidoillaan.
Eivät kuitenkaan saa laskujaan täsmäämään. Ne heittävät enemmän kuin reilun millin useaan otteeseen. Rautalankamalli auttaa matematiikkaneroja, ja lopulta kyltit saadaan oikeille paikoilleen. Reilu milli toistuu jokaisen kyltin kohdalla useasti. Molemmat ripustajat miettivät vielä illalla ennen nukkumaan menoa, mikä laskuissa oikein mätti. Asia ei selviä.
4. näytös
Tarroilla seiniin ja kalusteisiin kiinnitetyt kyltit ovat kaikki pudonneet alas. Kylmää hikeä puskee pintaan ja toinen ripustajista hankkii supertarraa. Sitä mätetään sitten enemmän kuin mikään laki sallii, mutta kyltit pysyvät paikoillaan sen jälkeen.
5. näytös
Lasikuutioiden sijoittaminen esineiden suojaksi. Tapahtuma on täysin ulkoistettu ammattilaisille. Fyysinen pahoinvointi silkasta pelosta estää näyttelyn rakentajien toiminnan kyseisessä tehtävässä. Kaikki menee tosi hyvin. Onneksi ammattilaiset asialla.
6. näytös
Lippujen pystyttäminen. Vappuyö. Yksi näyttelijä lisää paikalla, Elina Huurre. On kylmä. Palelee ja väsyttää. Riittävä virta saadaan olemalla kiukkuisia epäreilulle maailmalle. Elinan selkä kestää järkyttävän painavien hiekkasäkkien nostelun ja hiekan kaatamisen. Muut yrittävät saada sohittua hiekan oikeaan osoitteeseen. Välillä onnistuu, välillä ei. Lopulta liput jotenkin pystyssä ja sovituilla paikoilla.
7. näytös
Oppilaiden töiden ripustus Juustolaan. Mukana lukuisa joukko uusia näyttelijöitä. Helpot lasikuutiot osoittautuvat painajaiseksi. Lukuisia kalusteen osia menee rikki. Myös töitä menee rikki. Hommaan joutuu mukaan ihmisiä, joille se ei kuuluisi. Yhteisvastuullisuutta(ko). Lopulta sekin näyttely pystyssä. Vappuyönä perusripustajat installoivat kyltit ja seinäkuvat. Kaikki menee melkein suunnitelman mukaan. Pientä anarkismia. Ihan pientä.
8. näytös
Avajaispäivä. Näyttelijä Huurre metsästää kadonnutta ääniraitaa koko päivän. On metsästänyt jo päiväkausia onnistumatta. Ääniraitaa ei saada. Luovutetaan ja keksitään hyvä selitys (ääniraita saapuu seuraavana päivänä).
9. näytös
Kaikki kököttävät avajaispäivän siivoustalkoiden jälkeen yhdessä popsimassa yli jääneitä herkkuja. Yksi uusi näyttelijä syö kaikkien lautasilta koko ajan. Paikalla on siis useita muitakin näyttelijöitä. Tunnelma on ehkä lähinnä kuoleman väsynyt. Onnellisuus tulee myöhemmin. Lopulta kuitenkin kaikki asiat ovat sujuneet oikein hyvin. Näyttelijät ovat tyytyväisiä aikaansaannokseensa.