Työskentely opetuksen lomassa
Toimiessaan opettajana Taideteollisessa korkeakoulussa Salmenhaara teki jatkuvasti myös omia töitään. Näin syntyneet esineet toimivat samalla erilaisina massa- ja lasituskokeiluina ja opetusmateriaalina. Valmistui joukko dreijattuja punasaviesineitä, kivitavarapikareita, kauhoja ja kuppeja, joiden selkeistä, rehellisistä muodoista heijastui vuosikymmenien kokemuksen
tuoma tekemisen helppous. Osan punasaviesineistään hän jätti ulkopinnalta lasittamatta niin, että huokoinen pinta sai vasta vuosien jälkeen elävän patinan omistajansa käytössä.
Uutta tekniikkaa Salmenhaaran tuotannossa edustivat konemuovatut esineet. 1970-luvun lopussa syntyi lähes puolipallon muotoinen konemuovattu valkea kivitavarakuppi, johon kuului puinen suorakaiteen muotoinen aluslauta. Syntyi jännite äärimmilleen pelkistettyjen muotojen, valkean kiitävän pinnan ja lämpöisen luonnonmateriaalin välillä.
Dreijattuja punasavikannuja ja kulhoja 1970. (Tapio Yli-Viikari / Aalto-yliopisto)
Taiteilijaprofessuuri
Salmenhaaran oma tuotanto sekä jatkuva tutkimus- ja opetustyö tulivat tunnetuiksi myös Suomen rajojen ulkopuolella. Osoituksena
tästä ovat ne lukuisat pyynnöt päästä hänen oppilaakseen sekä luennointi- ja opetustarjoukset, joita hänelle vuosien kuluessa osoitettiin mm. Yhdysvalloista ja Kanadasta. Hänen merkittävä työnsä sai huomiota myös kotimaassa, kun vuonna 1970 aloitettiin määräaikainen taiteilija professorikäytäntö ja hän oli neljän ensimmäisen joukossa.
Kyllikki Salmenhaara oli jo ajatellut ottaa vastaan tarjotun uuden sopimuskauden keramiikkakeskuksen johtamisesta kun sekä Kaj Franck että Armi Ratia kirjeissään kehottivat häntä hakemaan Ateneumin keramiikkaosaston yliopettajan tehtävää.
Tekstit ja kuvat saatu
KYLLIKKI SALMENHAARA 100
JUHLAVUODEN NÄYTTELYstä
28.11.2015–28.2.2016
Tuottaja Fiskars Oyj Abp:
Aalto-yliopisto
Designmuseo