Milanon triennaali (ital. Triennale di Milano) on merkittävä ja kansainvälinen taideteollisuusnäyttely ja tapahtuma. Tapahtuma järjestetään nykyään joka kolmas vuosi Milanossa Italiassa. Suomi on osallistunut Milanon Triennaaliin ensimmäisestä pitokerrasta vuodesta 1931 alkaen. Kyllikki Salmenhaara on harvoja triennaalissa palkittuja suomalaisia. Ensimmäisiä palkittuja suomalaisia oli nykyisin laajalti tunnettu arkkitehti ja muotoilija Alvar Aalto.
Triennale di Milano 1951
Milanon IX:s Triennaali oli lähtölaukaus Suomen taideteollisuuden kansainväliseen menestykseen. Suomen osasto oli Tapio Wirkkalan suunnittelema. Kyllikki Salmenhaara palkittiin hopeamitalilla kivitavaramassasta dreijatuista maljoista ja kapeista epäsymmetrisistä pulloista. Pullot ja maljat, jotka itsessään olivat erittäin ohueksi dreijattua kivitavaraa, tekivät kiinteän muotoilunsa ja ohuen lasitteensa
ansiosta jykevän ja varman vaikutelman. Samat esineet herättivät yleistä ihastusta seuraavana vuonna Salmenhaaran ja Aune Siimeksen yhteisnäyttelyssä Helsingissä.
Triennale di Milano 1954
Suomen osasto Milanon X:ssä triennaalissa 1954 oli jälleen Tapio Wirkkalan käden jälki. Salmenhaaran menestys jatkui teemojen edelleen kehittelyllä, korkeat keilamaiset ja matalat pulleat pullot sekä laakeat maljat toivat tekijälleen tällä kertaa kunniamaininnan. Esineiden värit vaihtelivat vaaleasta hiekan harmaasta miltei mustaan. Puun kaarna lähes valkeasta koivusta männyn punaruskeaan, syksyn lehdet keltaisista ja oransseista ruskealaikukkaisiin, suomalainen graniitti, pohjoisen kuulas vihreä
ja hohtavan sininen – siinä sävyjä, joilla Salmenhaara operoi. Esineet oli lasitettu ohuesti ja poltettu korkeassa lämpötilassa niin, että lasite tuntui syöpyneen massaan kiinni paljastaen esineiden kiinteän muodon ja pintarakenteen. Jo nyt monet arvioivat Kyllikki Salmenhaaran teknisesti yhdeksi korkeatasoisimmista suomalaisista keraamikoista.
Triennale di Milano 1957
Timo Sarpanevan haltuun uskottiin Suomen osallistuminen Milanon XI:een triennaaliin 1957. Kyllikki Salmenhaara osallistui näyttelyyn vahvasti dreijatuilla esineillään joilla hän sai Grand Prix`n. Salmenhaaran töiksi oli valittu mm. tuoppeja, kannuja, kannellisia purkkeja ja maljoja, leveäreunaisia maljoja, kynttilänjalkoja ja jalallisia pikareita.
Esineiden lasitukset, jotka osittain tai kokonaan peittivät pinnan, vaihtelivat väreiltään valkoisesta
mustan ruskeaan, keltaisesta ruosteen ruskeaan ja oranssiin. Lisäeloa esineiden pintaan antoivat oksidiroiskeet. Oman ryhmänsä muodostivat osittain maasälpälasitteiset maljat ja kynttilänjalat. Joissain maljoissa tai kupeissa maasälpälasite rajoittui esineen sisäpintaan, osassa se valui pitkin ulkopintaa ja poltossa syntyneine reikineen muistutti vulkaanista laavamassaa. Pullistuvien muotojen tilalle olivat nyt tulleet suorat pinnat ja sisäänpäin kaartuva viiva. Ns. ”lentävät lautaset” olivat kuin uhmakasta leikittelyä huippuunsa kehittyneellä dreijaustaidolla. Niiden ensimmäiset versiot tuovat mieleen alun perin metallisiin astioihin pohjautuvan esihistoriallisen esinemuodon.
Triennale di Milano 1960
Suorien viivojen ja lentävien lautasten särmikkyyden rinnalle syntyivät 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun vaihteessa suuret, korkeajalkaiset, keskiosaltaan pallomaiseksi pullistuneet maljakot, suuret pyöreät pullomaiset kynttilänjalat ja maljakot sekä korvalliset pyöreät padat. Usein ainoastaan esineiden sisäpinta sai lasitteen ulkopinnan ollessa vain oksidiroiskeiden tai muutamin paikoin valuvan lasitteen peitossa.
Salmenhaaran vuoden 1957 Amerikan matkan jälkeinen tuotanto Arabiassa voidaan nähdä eräänlaisena synteesinä. Yhdysvaltain keramiikkataiteen moni-ilmeisyys ja elämänläheinen rehevyys ja voima olivat vapauttaneet Salmenhaaran liiallisesta itsekritiikistä. Amerikan valtavat mittasuhteet, laajat maisemat ja voimakkaat värit olivat tehneet häneen syvän vaikutuksen ja heijastuivat suurikokoisina töinä ja voimakkaina väreinä.
Abstraktin ekspressionismin vaikutus näkyi mm. esineiden tahallisena viimeistelemättömyytenä ja lasittamattoman, karkean massan tai satunnaisten oksidiroiskeiden luomana pintastruktuurin rikkautena. Amerikan abstraktin ekspressionismin edustajista poiketen hän kuitenkin säilytti jatkuvasti kiinteän suhteensa keramiikkataiteen perinteeseen. Myöskään Zen ei hänelle merkinnyt vapautumista ammattitekniikan hallinnasta ja jättäytymistä sattuman varaan, vaan vapautumista vasta täydellisen mestaruuden saavuttaneelle.
Tekstit saatu
KYLLIKKI SALMENHAARA 100
JUHLAVUODEN NÄYTTELYstä
28.11.2015–28.2.2016
sekä Wikipedia
Tuottaja Fiskars Oyj Abp:
Aalto-yliopisto
Designmuseo