Johtavien opettajien ketju 1900-luvun alusta 80 vuotta eteenpäin on harvinaisen selkeä, koko ajanjakso oli kolmen opettajan käsissä. A. W. Finch oli opettajana lähes 30 vuotta. Finchin kuoltua aloitti hänen oppilaansa Elsa Elenius, joka puolestaan toimi opettajana hieman yli kolmekymmentä vuotta. Elsa Eleniuksen sairastuttua sai tehtävän Eleniuksen oppilas Kyllikki
Salmenhaara.
Vielä viisikymmentäluvulle tultaessakin olivat yksityiset keramiikkaverstaat vielä harvinaisia Suomessa. Niinpä monet valmistuneet keraamikot saivat jatkaa työskentelyä Taideteollisuuskoulun eli Ateneumin verstaassa.
1963-81 KYLLIKKI SALMENHAARA
Kun Kyllikki Salmenhaaran (1915–1981) edeltäjä Elsa Elenius oli A. W. Finchin luotto-oppilas niin Kyllikki Salmenhaara
puolestaan kuului Elsa Eleniuksen suosikkeihin. Salmen haara toimi ensin keramiikkaopetuksen lehtorina, sittemmin yliopettajana 1963–1981. Hän teki merkittävän opettajauran kehittäessään oppilaittensa valmiuksia monipuoliseen työskentelyyn keramiikan parissa.
Massat, lasitteet, poltot, uunin rakentaminen ja pienverstaan yrittäjyys kuuluivat opetukseen. Tehtävät ja kutsut opettajaksi
ja asiantuntijaksi kuvaavat hänen arvostusta Suomen rajojen ulkopuolella.
Opetusta Pohjois-Amerikassa
Kuusikymmentäluvun puolivälistä lähtien Kyllikki Salmenhaara toimi toistuvasti Kanadanja Yhdysvaltojen eri yliopistoissa luennoitsijana sekä keramiikan materiaalien ja tekniikan opettajana. Hän toimi kutsuttuna professorina vuonna 1976 Alfred yliopistossa New York State Collegessa.
Samassa yliopistossa alkoivat Kyllikki Salmenhaaran kansainväliset opetustehtävät vuonna 1956. Hän sai silloin Aslan asiantuntijastipendin kahdeksan kuukauden opinto- ja opetusmatkalle Yhdysvaltoihin. Työskentely ja opetustyö Alfredin yliopistossa professori Charles Harderin assistenttina ja myöhemmin ympäri Yhdysvaltoja suuntautunut luentomatka eri yliopistoihin loi kiinteät siteet paikallisiin keramiikkataiteilijoihin sekä alalla työskenteleviin ja siitä kiinnostuneisiin henkilöihin.
Kyllikki Salmenhaara kutsuttiin useasti opetustehtäviin Kanadaan. Kuvassa hän tarkastelee Robert D. Heldin
työskentelyä, Sheridan College of Design, Toronto 1969.
Koulutuksen käynnistys Taiwanissa
Laajaa ja haastavaa kansainvälistä tehtävää Kyllikki Salmenhaara kutsuttiin hoitamaan 1961, kun Yhdysvaltain taloudellisen avun turvin alettiin kohentaa Taiwanin keramiikkateollisuutta The China Productivity and Trade Centerin avulla. Kyllikki Salmenhaaran kansainvälistä tunnustusta saaneet työt ja Arabian tehtailla tehty alan tutkimus- ja kehittelytyö sekä opetustehtävät Yhdysvalloissa saivat amerikkalaiset kiinnittämään huomiota lahjakkaaseen taiteilijaan, jonka tehtäväksi uskottiin taiwanilaisen keramiikkateollisuuden uudelleen organisointi ja opetuksen aloittaminen. Kyllikki Salmenhaara solmi kahden vuoden sopimuksen
vuoteen 1963 saakka. Tuolloin hän palasi kotimaahan ja aloitti yliopettajana suomalaisten keramiikkataitelijoiden johtavana kouluttajana taideteollisuuskoulussamme.
Taiwanissa, Taipeissa Kyllikki Salmenhaaran tehtäviin kuului opetuksen suunnittelun ja organisoinnin lisäksi, myös uuden koulurakennuksen opetustilojen ja -välineiden valvontatyö, sopimukseen liittyivät konsulttitehtävät koskien paikallisten tehtaiden malliston ja tekniikan arviointia sekä työmetodien ja malliston parannusehdotuksia. Paikalliselle keramiikkateollisuudelle
oli löydettävä myös vientimarkkinoita ja mallistot kaipasivat uudelleen arviointia sekä ideointia viennin edistämiseksi.
Kyllikki Salmenhaaran albumi sisältää rikkaan valikoiman silloisen Formosan innostuneesta ilmapiiristä. Salmenhaaran sylissä hänen koiransa Vahti, joka lennätettiin Suomeen kun taas Salmenhaara itse valitsi moniviikkoisen rautatiematkan Siperian halki kotimaahan. Vahti kotiutui hyvin suomalaiselle maaseudulle Salmenhaaran sisaren perheeseen, jossa Kyllikki säännöllisesti vieraili.
Tekstit ja kuvat saatu
KYLLIKKI SALMENHAARA 100
JUHLAVUODEN NÄYTTELYstä
28.11.2015–28.2.2016
Tuottaja Fiskars Oyj Abp:
Aalto-yliopisto
Designmuseo