KYLLIKIN ELÄMÄ, OSA 1: Oman tien etsintää

Kyllikki Salmenhaaran elämäntyö keraamikkona jakautuu kahteen selvästi toisistaan erottuvaan jaksoon. Ensimmäisen kauden täytti oma luova työ, toiminta Arabian taideosastolla. Hän kuului sukupolveen, joka sodan aiheuttaman laman jälkeen oli omintakeisella vahvalla tuotannollaan kohottamassa suomalaista taideteollisuutta 1950-luvun kansainvälisissä taideteollisuusnäyttelyissä maailmanmaineeseen. Arabiassa työskentely merkitsi Salmenhaaralle jatkuvaa uusien muotojen, uusien lasitteiden ja keraamisten massojen kokeilun ja etsimisen aikaa. Kaiken lähtökohtana oli koko ajan luonnosta saatu inspiraatio ja voima.

Tapaturman vuoksi Salmenhaara joutui kuitenkin 1960-luvun alussa luopumaan omasta luovasta toiminnastaan. Hän ei luonteeltaan

peräänantamattomana antanut vastoinkäymisten lannistaa itseään, vaan vankkaan ammattitaitoonsa pohjautuen aloitti uuden uran

keramiikan opettajana kehittyen yhdeksi alansa arvostetuimmista pedagogeista.

Kyllikki Salmenhaaran mielikirjoihin kuulunut saksalaisen filosofin Eugen Herrigelin teos Zen ja jousella ampumisen taito kuvaa jousi-

ammuntaa yhtenä Zenin harjoittamisen muotona: päämääränä on voittaa itsensä, päästä tekniikan yläpuolelle ja saattaa tiedostettu

ja tiedostamaton yhteistoimintaan. Samaa hellittämätöntä itsensä ja tekniikkansa kehittämistä ja voittamista osoittaa Kyllikki Salmenhaaran kansainvälisesti tunnustettu elämäntyö keraamikkona ja suomalaisen keramiikanopetuksen uudistajana.

Oman tien etsintää

Kyllikki Salmenhaara syntyi Pohjanmaalla Tyrnävällä 14.7.1915. Lapsuudestaan lähtien hän oli tuntenut kiinnostusta erilaisten kolmiulotteisten muotojen tutkiskeluun. Salmenhaaran äiti muisteli myöhemmin tyttärensä lapsuutta: ”Jo pienenä koulutyttönä Kyllikillä oli muovailuvaha alinomaa käsissään, jopa ruokapöydässäkin. Siitä hän muovasi kaikennäköisiä astioita ja kukonpäitä ja uhkasi ryhtyä isoksi vartuttuaan taiteilijaksi.”

Lapsena alkanut muodontapailu jatkui ja täytti pian koko elämän. Tyttärensä tulevaisuudesta huolestunut äiti lähetti tämän koulun päätyttyä vuodeksi ulkomaille töihin järkiintymään toivoen taiteilijahaaveiden näin unohtuvan. Matkan kohteeksi valittiin Englanti, jota parempaa maata taidekeramiikasta kiinnostunut nuori 1930-luvulla tuskin olisi voinut löytää.

Palattuaan Englannista Ranskan, Belgian, Saksan ja Ruotsin kautta Salmenhaara oli entistä vakuuttuneempi tulevasta ammatistaan. Hän aloitti samana vuonna opiskelun Taideteollisuuskeskuskoulun keramiikkaosastolla, jossa tuolloin toimi opettajana Elsa Elenius. Opiskeluajasta, joka kesti vuoteen 1943, kului kaksi vuotta lottatehtävissä. Jo opiskeluaikanaan Salmenhaara erottui tovereistaan ahkeruudellaan ja kokeilunhalullaan.

Tuolloinen Taideteollisuuskeskuskoulun tarjoama opetus ei juurikaan tukenut Salmen haaran pyrkimyksiä. Sodan vuoksi materiaaleista oli pulaa. Opetustilat olivat riittämättömät ja Salmenhaara jäikin usein illalla työskentelemään kouluun. Hän ajautui näin luonnostaan jo varhaisessa vaiheessa suorittamaan omia massa- ja lasituskokeilujaan. Ensimmäisen julkisen tunnustuksensa Salmenhaara sai voittamalla koulun kilpailussa ensimmäisen palkinnon astiastollaan. Astiasto, joka käsitti kulhoja, tarjoiluastioita, teekannun ja -kupit sekä lusikoita, oli selvästi funktionalismin perinteen jatkaja. Se oli muodoiltaan yksinkertainen ja selkeä, kuitenkin 1940-lukulaisen pehmeä lievästi kaartuvine linjoineen. Bauhaus-keramiikan tyyliin astiasto oli kokonaan valkeaksi lasitettu. Ainoana

koristeena oli sinetillä painettu kolmiapila-aihe kansien nupeissa ja maljojen kädensijoissa.

Tekstit ja kuvat saatu

KYLLIKKI SALMENHAARA 100

JUHLAVUODEN NÄYTTELYstä

28.11.2015–28.2.2016

Tuottaja Fiskars Oyj Abp:

Aalto-yliopisto

Designmuseo

© Kyllikki Salmenhaaran jäljillä -hanke

Hanketta ovat tukeneet:

Kiitos Aalto-yliopiston arkistolle sekä Salmenhaaran sukulaisille vanhoista valokuvista.